"Toimijat"

 

Mediakasvatuksen toimintaympäristö ja toimijat

 

Aloittaessani tehtävää tuntui työmäärä aivan valtavalta ja pelkäsin, etten saa aineistoa kahlattua läpi ikinä.. No, aikaa siihen meni, mutta kävikin niin, että mitä enemmän luin, sitä enemmän innostuin.

 

Tutustuin ensin mediataitojen neljään osa-alueeseen ja mediakasvatusseuran 10 väitteeseen, minkä jälkeen olin jo aivan sekaisin. Mutta kun annoin sanojen ja käsitteiden hautua aivoissani joitain päiviä, pystyin käsittelemään niitä jo vähän.

 

Nuorisotoimi sekä Valtio ja järjestöt kiinnostivat minua toimijoista eniten, joten peilaan lukemaani tietoa, tuntemuksia ja ajatuksiani niiden kautta.

 

Väitteet virtuaalitodellisuuden vaaroista sekä kaupallisten toimijoiden (Microsoftin monopoli) asemasta ja tärkeydestä materiaalin tuottamisessa vaatisivat käyttäjiltä kriittisiä tulkintataitoja , jotta nämä pystyisivät kyseenalaistamaan ja analysoimaan sisältöjä sekä ymmärtämään netti- ja virtuaalimaailman mahdollisen eron verrattuna  todellisuuteen. Nuorten kanssa on juuri virtuaalimaailma vahvasti läsnä, mutta itselläni ei ole siitä minkäänlaista kokemusta. Olen pelannut 1990-luvun alkupuolella Doomia tietokoneella. Siinä kuljettiin huoneesta toiseen ampuen pahiksia ja väisteltiin luoteja. Oliko se sen ajan ”virtuaalitodellisuutta”? Pelitoiminta ja -kasvatus on nuorisotyön joidenkin toimijoiden mielestä jo itseisarvoja, eikä ekstraa. Toki oli myös ohjaajia, jotka eivät halunneet millään muotoa toteuttaa mediakasvatusta, opetella mediataitoja tai -välineistön käyttöä. Tunnistan edellä mainitussa vähän itseäni, kun vielä ennen mediakasvatuksen opintojani olin juuri sitä mieltä, etteivät lapset tarvitse ollenkaan älylaitteita elämäänsä ja nuoretkin vain vähän. Eli menin ”oma lapsuuteni ja nuoruuteni” edellä, enkä tajunnut kuinka tärkeää mediakasvatus on, kun media joka tapauksessa ympäröi nykypäivän ihmisiä kaikkialla.

 

Nuorten uppoaminen pelimaailmaan, varsinkin kun se on virtuaalipeleissä ehkä aika helppoa, saattaa toteuttaa mediakasvatusseuran 6. teesin, jonka mukaan vuonna 2025 puolet 15-25-vuotiaista elää omassa kuplassaan. Mikäli nuori rajaa sosiaalisen elämänsä pelimaailmassa tapahtuvaan kanssakäymiseen, eikä kukaan puutu siihen, on tällainen ”kauhuskenaario” mahdollinen vai onko? Itselläni on kaksi, vielä kotona asustavaa; täysi-ikäistä poikaa, jotka viettävät tietokoneella paljon aikaa. Alussa ahdistuin siitä, koska enhän minä itse tietenkään ole toiminut niin. Ei minun nuoruudessani ollut siihen edes mahdollisuutta. Mutta vaikka, huomautan kauniisti, melkein päivittäin, että ”eikö kannattaisi mennä välillä ulos, kun on niin kaunis ilmakin”, olen päättänyt olla huolestumatta. He kuitenkin näkevät ystäviään myös kasvokkain ja käyvät töissä, joten tämäkin ilmeisesti on asia, mikä on tätä päivää ja siihen on sopeuduttava.

 

 Eriarvoistumista varmaan nuorillakin esiintyy jonkin verran, jo laitteiston jatkuvan kehityksen ja uusien mallien markkinoille tulon myötä, sillä uudet älypuhelimet, tableteista, tietokoneista tai virtuaalilaitteista puhumattakaan, ovat todella kalliita. Nuorisotiloissa voisikin olla laitteistoa kaikkien käyttöön, jolloin kaikilla on mahdollisuus osallistua ja yhdessä tekeminen on varmasti mukavampaa kuin yksin pelaaminen. Täytyisi varmaan minunkin joskus päästä kokeilemaan, varsinkin jos suuntaudun työssäni nuoriin.

Osallistava mediakasvatus tukee kokonaisvaltaisesti mediataitojen kehittymistä, samoin kuin OKM: n uudistukset, joita toteutetaan/on toteutettu laajasti koko opetusrintamalla varhaiskasvatuksesta lapsiin ja nuoriin sekä heidän vanhempiinsa.

Materiaalissa, ”digitaalisuuden hyödyntäminen nuorisotyössä”, kävi tutkimuksessa ilmi, että ohjaajat kokevat hyvänä sen, että nuorten ideoita ja ajatuksia kuunnellaan ja annetaan heille mahdollisuus myös niiden toteuttamiseen. Samalla kuitenkin toivottiin tulevaisuudessa mahdollisuutta lisätä nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa digi -kanavissa. Nuoria kiinnostaisi opetella ja toteuttaa mediataitojaan mm. digi- piirtämisen, koodauksen, animoinnin ja 3D -mallinnuksen kautta. Tähän ohjaajat toivoivat myös koulutusta. Myös Nettiketin osittainen puuttuminen huomattiin ohjaajien keskuudessa ja siitä muistutettiin nuoria aina tarpeen vaatiessa. Netissä toimiminen vaatii hyviä netti-vuorovaikutustaitoja, koska sinne on kasvokkaista kontaktia helpompaa laittaa sopimatonta tekstiä, loukata toista tai kiusata. Sen voi nähdä ”kuka vain” ja siitä voi jäädä todiste ainiaaksi. Nuorisotoimessa mediakasvatus miellettiin monesti turvataidoiksi, eikä ehkä ymmärretty mitä muita taitoja siihen sisältyy. Koulutuksen lisäksi toivottiin yhteisiä pelisääntöjä, tavoitteita ja kunnon suunnitelmaa digitaalisen median käytölle nuorisotyössä!

 

Valtion ja järjestöjen:  KAVI: n, MEKU: n, Mediakasvatusseuran, MLL: n ja Pelastakaa Lapset ry:n mediakasvatus on erittäin laajaa ja tasokasta. Kaikki mediataitojen osa-alueet  toteutuvat heidän toiminnassaan ja verkkosivuilta löytyy paljon materiaalia, mitä itsekin aion ottaa käyttöön. Ilmoittauduin myös ensi helmikuussa toteutuvalle ”mediataitoviikolle”. Olen muutenkin todella inspiroitunut ja innostunut mediakasvatuksesta ja haluaisin itsekin oppia enemmän! Toivon myös pääseväni joskus tulevaisuudessa toteuttamaan työssäni suunnitelmallista mediakasvatusta.

 

Olisi ollut vaikka kuin paljon sanottavaa, mutta pakko lopettaa..

Ehkäpä teen tälle jatko-osan, mihin saan kaikki loput ajatukseni mahdutettua.

 

ps. Olin aivan haltioissani tutustuttuani eläkeläisten median käyttöön ja sisällön tuottamiseen, huikeita ikäihmisiä kerrassaan!